Archives

Merellä -pussukka

merella

Vaihteeksi pieni pussukka/kukkaro/miksikä tätä nimittäisi. Vetoketjun ei pitänyt olla tuossa. Olin vain niin uppoutunut ajatuksiini etten hoksannut ommella saumoja toisen suuntaisiksi. Olen viime aikoina huomannut pitkästä aikaa uppoutuvani mietteisiin aina kun ompelen, siitä syystä en voi tehdä mitään mikä vaatii ajatuksien pysymistä itse ompeluksessa. En jaksa käynnistää ratkojaa. Ajatukset on pyörineet lähinnä ammatinvalinnan ympärillä. Tilannetta ei yhtään helpottanut se ettei ammatinvalintatesteistä tullut oikeastaan mitään suuntaa antavaa. Yksi jos toinenkin ammatti piti poistaa listalta missä selkä joutuisi liian koville tai jonkun muun syyn takia. Paria ammattia olen viikon verran pyöritellyt mielessä. Toinen liippaa ensimmäistä opiskelemaani alaa ja voisin myöhemmin opiskella lisää ensimmäistä alaa. Toinen olisi enemmänkin itsenäisen harjoittelun tuoman tuloksen ammattimaistamista. Siis suomeksi kotona opitun opiskelemista ammatiksi.
Tuntuu että vasta olin saman kaltaisessa tilanteessa, eihän siitä ole kuin viisi tai kuusi vuotta, silloin tosin toisesta syystä. Tämä katkaisee jälleen yhden piikin vastoinkäymiskammasta. Saa nähdä kuinka monta piikkiä sitä vielä täytyy katkaista. Minun puolestani tämä saa olla viimeinen. Tästä hetkestä alkaen elämäni voisi olla seesteistä vailla isoja vastoinkäymisiä. Pitäisiköhän tästä tehdä tilaus tuonne “yläkertaan”..

Mm. edellä olevien syiden vuoksi olo on ollut hieman rauhaton. Tuo pussukka tai mikä lieneekään tuo mieleeni purjeveneen ja meren, rauhallisuuden, onnen ja jotenkin siihen kätkeytyy samalla kaipuuta. Ikinä en ole kaivannut merelle, meri eikä edes lampi ole minun juttu. En hillittömästi tykkää olla veneessä (koolla ei ole väliä) tai jäällä mutta jos mielii päästä jonnekin uuteen paikkaan tai ei muuta reittiä ole, kyllä sen askeleen epämukavuuden puolelle ottaa.
Kyh:kin edistyy vaikkakin hitaasti. Epäilyttää että ellen ota nyt loppuspurttia en saa kaikkia valmiiksi. Saas nähdä miten käy.

Paininjalan alta

kesakassi

Kesäkassi jota voi käyttää kumminpäin vain. Otin kuvan toisinkin päin, mutta poistin sen vahingossa. Käännettynä se on keltaisempi. Kumpikin tykätään enemmän tästä “sinisestä” puolesta. Ompelin pohjaksi soikion. Olisi riittänyt ilmankin. Nyt jos kassiin heittää avaimet, ne saavuttaa pohjan kolmen sekunnin kuluttua. Tosin saajan mielestä koko on mitä mainioin 🙂

ruusuraita

Voi kun on valotus pielessä, ihan silmiin sattuu. Saa siitä sentään selvän mitä se esittää. Pussukkaisen ohje pompsahti kerran silmille selaillessani jotain aivan muuta. Se näytti hauskalle joten ajattelin testata. Nappasin suurinpiirtein toisiinsa sopivat kankaat, ehkä olisi voinut käyttää ei toisiinsa sopivia tai yläkappaleeseen yksiväristä kangasta. Tämän mallin testaamisen myötä lähti pussukoiden teko lapasesta. Ja luulenpa että tällaisen teen jossain vaiheessa toisenkin.

Vihersydän -kolikkokukkaro

Vielä piti yksi pikkuinen kolikkokukkaro tekaista.. Näitä nyt syntyy ohjeen tai päähän putkahtaneen idean testaamiseksi/toteuttamiseksi.  Vahakangas on huudellut nurkasta jo muutaman päivän, vieläkin se antaa odottaa (p)inspiraatiota tulla joksikin, isommaksi kuin tämä kolikkokukkaro.

vihersydan_kolikoillee

Leikkasin palasen vetoketjun mukaan, josta oikeastaan koko homma lähti käyntiin. Olen vuosien aikana koonnut kohtuullisen vetskarikokoelman. Ei niitä ihan tolkuttomasti ole, mutta riittävästi. Tai niin sitä luulisi, tuntuu ettei koskaan löydy omasta varastosta oikeanlaista ketjua. Tämäkin yksilö kuuluu siihen joukkoon mikä on uskollisesti seurannut vuosia mukanani muutosta muuttoon. Nyt oli aika sijoittaa se osaksi ompelusta.

vihersydan_kolikoillet

Yksi huonopuoli tässä vahakankaassa on. Mikäli haluaa käyttää taloudellisesti, niin kuin minä tykkään, tästä ei voi tehdä pieniä juttuja. Olisin tykännyt enemmän jos sydän olisi ollut keskellä. Mutta kuten sanottu, testaus-/toteutusmielessä tämäkin syntyi. Ja vaikkei kuvista näy, laitoin tähänkin kangasvuorin.

Sateen jälkeen

Tänään tekaisin tällaisen kolikkokukkaron

sateenjalkeen
Aha.

Siis tällaisen

sateenjalkeen1

Okei okei, ei siitä täydellinen tullut mutta voisin sen silti esitellä.

sateenjalkeen2

Kiitos =)

Mikäkö meni pieleen? Vetoketju on avoketju eikä ajatus ollut tehdessä täysin mukana, olisin voinut leikata alaosan pois kun kuitenkin tästä oli tarkoituskin tehdä umpimalli. Toinen moka tuli muodon suhteen. Vetoketjun yläpään sauma olisi pitänyt ommella toisinpäin. Kun huomasin en viitsinyt enää purkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä tällainen. Koskaan ei ole viehättänyt ommella mitään pientä, on liian näpertelemistä. Silti näitä tulee silloin tällöin tehtyä, myös jatkossa. Ehkäpä pieni vastenmielisyys muuttuu sitä mukaa edes siedettäväksi kun jaksaa vaan näpertää 🙂

Tulenpalava kesäilta

Tässäpä on eilen loppuhopulla tehty pussukka. Kangas saattaa hämmästyttää niitä ketkä tuntevat minut, en pidä Marimekosta (poikkeuksena yksi tai kaksi kuosia). Varsinkin Unikko (Marimekkokukka) kuosi saa minut voimaan pahoin. Kangas on peräisin anoppikokelaalta jolla taas Marimekkoa on siellä sun täällä.
Mennäänpäs pussukkaan takais… siis.. no.. takaisin aiheeseen. Mietin jotain koristetta tuohon tyhjään kohtaan, vaan koska minulle se ei jää niin se kuka tämän tulee omistamaan saa ihan itse keksiä koristeen 🙂

tulenpalava

Koska ompelin tätä suurinpiirtein koulun tulipalon aikaan, tämä sai luontevasti nimeksi Tulenpalava.

kesailta

Tämän ompelin tänään alkusiivoilun lomassa, varsinainen siivous on huomenna kun on saunapäiväkin. Kaikkea kun ei pysty yhtenä päivänä siivoamaan niin se on jakautunut luontevasti useammalle päivälle. Tämäkin on anoppikokelaan kangaspalavarastosta jota tyrkytettiin keväällä ja tulihan sieltä otettua kangas jos toinenkin.. Minusta tämä on hyvinkin rauhoittava, kuin kesäilta, vaikka tuleekin mieleen 60 tai 70 -luku. Silti se ei ole minun tyyliseni. Mikäli “tämäkään ei ole minun tyylinen” ompelu jatkuu, en tiedä mihin joudun tuotosten kanssa.

tyonjohtaja

Kun ajattelin tehdä Kesäillalle välisilityksen, silityslauta olikin varattu! Ihan ite työnjohtaja oli hiipinyt selän taakse valtaukselleen. Hyvin sujuvasti kissikkäinen katseli kattoon viestittäen “en minä mitään ole tehnyt”. Niinpä niin.. 🙂

tulenpalava_kesailta

Siinäpä ne, Tulenpalava ja Kesäilta.

Kaikkia ompeluita en voikaan näyttää kun posti ei ole vielä mennyt perille. Mietinnässä on vieläkin tuleeko sanktiota ja minkälaista kun kesäkuussa ei ompeluita syntynyt yhtään. Ehkä pidän tämän “vapaamielisenä”, ei kai kaikesta epäonnistumisesta tarvitse saada piiskaa. Eikös se ole riittävästi kun itse tietää epäonnistuneensa? Pääasia että ompeleminen ei jää täysin taka-alalle tai unohduksiin.

Ompelu voi olla hikistä puuhaa

Tämä päivä meinasi mennä huomaamattomasti ohi etsiessäni vanhempieni suvuista tietoa. Puoli päivää meni että sain lopputulokseksi turhautuneisuuden tunteen. Tosin eipä minulla ole edellytyksiä nykyisillä tiedoilla edetä sukututkimuksessa kun en tiedä edes isovanhempieni nimiä ja höpö höpö, isän isän nimen tiedän ja isän äidin nimen ehkä. En ole ihan varma oliko se neli-vai viisikirjaiminen, yksi kirjain kummittelee. On ne varmaan joskus kerrottu, mutta olen ollut niin pieni ettei moinen tieto ole ollut tarpeellista. Vaikka tiedän mistä äidin suku on suurinpiirtein kotoisin, en onnistu löytämään yhteneväisiä nimiä. T-o-d-e-l-l-a—t-u-r-h-a-u-t-t-a-v-a-a-! Jostain syystä aina kun olen etsinyt isän puolelta sukua, ajaudun äidin suvun tutkimiseen. Niin kävi tänäänkin.
Mielenkiintoni sukututkimukseen johtuu siitä että en ole koskaan kokenut olevani mistään kotoisin. 😉 . Voisin osittain kuvailla olevani muistin menettänyt henkilö, siis vain juurieni osalta. Kokemuksia on sitten siitäkin edestä joten vaakakuppi ei ole tasapainossa. Ja viime kuukausina olen jälleen joutunut kohtaamaan elämän varrella tapahtuneita asioita. Lisäksi olen saattanut kohdata sukulaisen, kaukaisen. Mahdollisuus prosentti on yksi… mutta kuitenkin. Minä haluan tietää kuka minä olen, mistä olen tullut, miksi olen tällainen.

Ennen kuin uppouduin suvun selvittämiseen, ja ennen kuin lämpötila kohosi niin paljon että ommellessa tuli hiki, ihan oikeasti, sain ommeltua kaksi paitaa. Kokoa noilla on 74 cm ja materiaaleina on käytettyjä paitoja paitsi punertavassa on uudet resorit. Niin siis minun piti mennä kaivelemaan käytöstä poistettuja vaatteita ja tehdä niistä eikä kävellä kaapille ja ottaa “kangaspakasta”. Vissiin tämä kuumuus aiheuttaa vaurioita ajatteluun. Siihen tai ennakoituun kuumuuteen vedoten ostin taannoin Ottobre -lehden, siis lehden missä on vain lasten vaatteita. Miksi ihmeessä kun omakin on jo kasvanut aikoja sitten yli 152 cm:n?!?

2pientapaitaa

Pientä viimeistelyä tein illan mittaan pienoiseen pussukkaan, lähinnä vaan vetoketjun ompelin. Ihan äkkiä en lähde tekemään toista samanlaista samoilla ohjeilla. Mikäli haluaa siistiä jälkeä, vetoketju pitää ommella käsin. Minä vältän käsinompelua niin pitkälle kuin vain mahdollista. Kai se on se kärsimättömyys, halu saada nopeasti valmista. Vuosien kokemuksella tiedän millaiset käsityöt jää keskeneräisiksi. Opettelun alla on vieläkin etten tekisi niin tunteella jotta ei tule fiilistä “taas meni pieleen” tai “ei tästäkään tule mitään”. Kun tuollainen fiilis tulee, melkein väistämättä teon alla oleva saa matkalipun Nurkkaan. Siellä se sitten mötköttää epämääräisen ajan. Tosin olen myös onnistunut nujertamaan huonon fiiliksen alkuunsa ja hampaat kirskuen purkanut.

pienivaaleapussukka2

pienivaaleapussukka1

pienivaaleapussukka3

Tulikin mieleen että tilkkutyönä toteutettava päiväpeittoprojekti sai matkalipun Nurkkaan. Tein sitä liian innoissani eikä kaikki saumat osuneet kohdalleen. Enkä voisi katsoa päiväpeittoa missä on ainakin miljoona virhettä. Mietin josko ompelisin jotain nauhaa saumojen päälle, vaikka semmosta minkä reunat olisi hapsullaan. Mutta miten sen tekisin. Niin montaa metriä kun nauhaa tulisi ei jaksa rapsutella. Jokin apuväline siihen saattaa olla, muistelisin nähneeni. Ei vain nimi muistu mieleen.

Äsken ja aikaisemmin ommeltuja

Eilen tuli kirittyä tempaustöiden saralla, neljä valmista ja kaksi melkein valmista. Jokin aika sitten ostin Anttilasta alennuskangasta. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kaksi tyynynpäällistä ja pari kassia, mutta haettuani tietoa kankaasta (koska Anttilassa ei kukaan ollut tallentanut pesu- eikä silitysohjeita) totesin ettei kasseja kannata tehdä. Kangas täytyy pestä käsin ja silittää kylmällä raudalla. Mitäpä tästä opin, älä osta kangasta jonka tietoja ei ole liikkeen tiedostoihin tallennettu.
Suunnitelma muuttui neljäksi tyynynpäälliseksi superhelpolla mallilla, sisustyyny ujutetaan kuten nukkumatyyny. Isommat 47×47 cm ja pienemmät 43×43 cm. Näille ei ole markkinoita meillä joten jos on kiinnostusta niin naputtele viestiä.

vaaleakukkatyynyt

Alla olevat oranssit ompelin aamulla. Nämä jää sohvaa koristamaan (kunhan saan tehtyä sopivat sisustyynyt).

oranssitktyynyt

Nämä taasen on valmistuneet tammi- tai helmikuussa. Näihin etsiskelin vetoketjut ja ovat olleet jo käytössäkin. Pitänee näihinkin tehdä sisustyynyt kun teinkin suunniteltua isommat päälliset.

punaraitatyynyt

 

Ompelukone on ollut vaiti

Eipä paljon ikeniä naurata kahden viikon ompelusaavutus. Vain kaksi valmista, iso pussukka ja leivänpaahtimen suojus. No okei, virkkasin kaksi patalappua ja tossut joten kaikkiaan käsityösaralla menee ok. Mutta ajattelin pääpainon olevan pitkästä aikaa ompelussa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että koen ahdistusta suuresta määrästä käsityötarvikkeita. Tekisi mieli tehdä kaikista jotain, nyt, heti. En ole vieläkään onnistunut takomaan itselleni ajatusta ettei tätä määrää kankaita ja lankoja tehdä heti valmiiksi vaatteiksi tai muiksi käyttötarvikkeiksi eikä koristeiksi yms. Phmph.
Myös se vaikuttaa että minulla on joitakin muille tulevia töitä kesken tai aloittamatta. Kun saisin ne tehtyä ja aloittamatta olevat aloitettua ehkä fiilis olisi toisenlainen. En toki stressaa pelkästään aloittamattomista käsitöistä vaan mittakaava suurenee kun minun pitäisi miettiä mitä elämässä jatkossa. Täytyisi löytää uusi polku. En voi vieläkään nostaa painavia esineitä enkä kantaa monia kevyehköjäkään laatikoita saati sitten useita päivän aikana. Phuhh. Syksyyn asti olisi aikaa miettiä tulevaisuutta.. Pitää jättää tämä ajatus tähän ja nukkua yö.. jotta pääsee taas huomenna pähkäilemään. Huoh.

Vaikka ompeluista on todella laiha saalis tällä viikolla en ihan toimetonna ole ollut. Yhtenä päivänä aloitin virkkaamaan hametta. Löysin kivan viuhkakuvio hameen ohjeen Novitan kesä 2008 lehdestä. Okei, se näyttää kivalta kun sen virkkaa Novitan Bambusta, mutta minulla ei ole kuin alle kerä kyseistä lankaa eikä siitä saattava hame kelpaa minun mittapuun mukaan edes kotihameeksi joten päätin kokeilla puuvillalangasta. Juu, mutta ei. Ei sovellu ei. Vielä en sitä purkanut kun ajattelin josko se muuttuisi kivaksi tai edes siedettäväksi oltuaan muutaman päivän tarkkailussa.

valkoinenhamevalkoinenhamelahiVaikka sitä miten tuijottaa se näyttää vieläkin yhtä tönköltä eikä viuhkakuvio pääse edukseen.  Siinä kun toisella silmällä tuijotan hameen alkua aloitin neulomaan samaisesta lehdestä peräisin olevaa tunikaa. Ohjeen mukaista Tennesseetäkin löytyi. En tiedä täsmääkö muilla ohjeiden silmukkaluvut omaan käsialaan mutta minulla ei ainakaan. Ihmettelin itsekseni miten paljon pitäisikään silmukoita luoda kun mallin päällä vaate ei näytä isolta. Aloitin kuitenkin oman koon mukaisesti. Neuloin viitisen senttiä ja mittasin. Vaikka ajatus oli tehdä ilmava tunika ihan niin ilmavaa kuin siitä olisi tullut en tahtonut. Vähensin mallikertoja muistaakseni kolme ja nyt alkaa olla sopiva. Olisin voinut mikäli olisin ajatellut hetken kauemmin tehdä tämän pyörönä. Ehkä en ole vielä riittävästi ommellut saumoja etten automaattisesti niin tee.  Vielä en tiedä teenkö tästä tunikan vai hameen. Jää nähtäväksi kunhan vielä jonkun matkaa etenen. Se on sitten keltainen jos vaikka joku miettii väriä. Väri tuntuu oudolta puettavaksi, en muista milloin minulla olisi ollut keltaista vaatetta vapaaehtoisesti puettuna päälle, joskus aiemmin töissä sain riittämiin pitää tipivarusteita.

keltainenthtsirp

Etsi eroavaisuus

Eilinen päivä meni puuhastellessa kaikkea pientä mikä on vaan jäänyt tekemättä. Mm. pöytärätille nipsu astiakaapin alapuolelle, keittiöön sivuverhojen tilalle kappa ja jotain muuta mikä ei enää muistu mieleen. Alkuillasta sitten muistin ettei ompelutempaus ole ajantasalla eli toinen valmistunut viikossa puuttuu.  Ensin meinasin tehdä kasseja, mutta en ollutkaan kutistanut kankaita aiemmin joten se projekti jäi sitten siihen. Kangaskaappia tutkiessa löysin sitten kivaa kangasta josta keksin heti mitä teen.

eekuva1

eekuva2

Sopii kivasti kapan kanssa…tai sitten ei mutta löytyy ainakin samaa väriä mitä kapassakin on. Eikä enää inhota miettiessä miten paljon leivänpaahdin kerää pölyä.

keittionkappa

Kapan löysin jokunen viikko sitten kirpparilta. En suuremmin ole välittänyt ruudullisista enkä raidallisista kankaista, mutta jokin silti niissä viehättää. Eikä tuo verho yhtään hassumpi ole, oikeastaan se on tosi nätti.

eekuvalahi

 Mietin josko tekisin sammutuspeitteellekin suojapussin. Tätä raidallista jäi vielä jonkin verran. sen kaveriksi voisi laittaa keltaruudullista kangasta mitä meinasin ensin käyttää leivänpaahtimen suojukseen.

 

Oranssi pussukka

 

Näin vanhaan salusiiniin piilotetun pussukan. Hiukan piti avustaa jotta sain sen esiin. Tämä on suurin piirtein kolme kertaa edellistä isompi. oranssipussukkakiinni

Ensimmäisessä kuvassa on melkein värit kohdallaan, salamalla otettu loisteputken helottaessa omaa valoaan. Omalla näytöllä oranssi näyttää tummemalta ja valkoinen liian valkoiselta. Aukaistaanpas pussukan suu..oranssipussukka

Ja mitäs se sisälleen söikään. Heti päällisen vieressä on vakosamettia, sitten tulee fleecekerros ja vuorikangas. Sen päälle tuli vielä muovi. Mietin ensin tuleeko koko kangassetillä liian jäykkä. Leikittin hiukan “käkkärillä”, siis surruuttelin vuorin ja fleecen toisiinsa kiinni tehden aaltoja ja uukkareita sekä ympyröitä ja tuntui että jää vielä hiukan lörpöksi. Lopputulos on kuitenkin just sopiva. Oli muutes melko pitkäveteistä puuhaa huristella vuorisysteemiä, puolisko tuumasikin: “näyttää siltä kuin sulla ei olis ollu mitään tekemistä ja aloit vaan ompelemaan”. Voi tietty johtua siitä että otin, kuten pitkiä matkoja autolla ajaessa rennon istuma-asennon, tämä kun on kiikkuva ja pyörivä toimisto”jakkara”. Ei tarvinnut niin monesti nousta verryttelemään selkää.

oranssipussisus

Päällisen ja vakosametin liitin kukkarivistöllä. Tässä oikeampi sävy.

oranssipuskukkarivi2

Sitten kikkailin kameran säätöjen kanssa ja löysin sieltä supermakron. Molemmat kukkarivistö kuvat on otettu suurin piirtein samalta etäisyydeltä.

oranssipuskukkarivi

Suomentelin päivällä blogia ja onnistuin saamaan ei-ääkkösiä “Jätä” sanaan, en vaan löytänyt enää mihin nuo kysymysmerkit tallentui.. Samoilla teillä huitelee “This entry was posted on..” teksti. Etsiskelen niitä taasen jonain päivänä.