Archives

Merellä -pussukka

merella

Vaihteeksi pieni pussukka/kukkaro/miksikä tätä nimittäisi. Vetoketjun ei pitänyt olla tuossa. Olin vain niin uppoutunut ajatuksiini etten hoksannut ommella saumoja toisen suuntaisiksi. Olen viime aikoina huomannut pitkästä aikaa uppoutuvani mietteisiin aina kun ompelen, siitä syystä en voi tehdä mitään mikä vaatii ajatuksien pysymistä itse ompeluksessa. En jaksa käynnistää ratkojaa. Ajatukset on pyörineet lähinnä ammatinvalinnan ympärillä. Tilannetta ei yhtään helpottanut se ettei ammatinvalintatesteistä tullut oikeastaan mitään suuntaa antavaa. Yksi jos toinenkin ammatti piti poistaa listalta missä selkä joutuisi liian koville tai jonkun muun syyn takia. Paria ammattia olen viikon verran pyöritellyt mielessä. Toinen liippaa ensimmäistä opiskelemaani alaa ja voisin myöhemmin opiskella lisää ensimmäistä alaa. Toinen olisi enemmänkin itsenäisen harjoittelun tuoman tuloksen ammattimaistamista. Siis suomeksi kotona opitun opiskelemista ammatiksi.
Tuntuu että vasta olin saman kaltaisessa tilanteessa, eihän siitä ole kuin viisi tai kuusi vuotta, silloin tosin toisesta syystä. Tämä katkaisee jälleen yhden piikin vastoinkäymiskammasta. Saa nähdä kuinka monta piikkiä sitä vielä täytyy katkaista. Minun puolestani tämä saa olla viimeinen. Tästä hetkestä alkaen elämäni voisi olla seesteistä vailla isoja vastoinkäymisiä. Pitäisiköhän tästä tehdä tilaus tuonne ”yläkertaan”..

Mm. edellä olevien syiden vuoksi olo on ollut hieman rauhaton. Tuo pussukka tai mikä lieneekään tuo mieleeni purjeveneen ja meren, rauhallisuuden, onnen ja jotenkin siihen kätkeytyy samalla kaipuuta. Ikinä en ole kaivannut merelle, meri eikä edes lampi ole minun juttu. En hillittömästi tykkää olla veneessä (koolla ei ole väliä) tai jäällä mutta jos mielii päästä jonnekin uuteen paikkaan tai ei muuta reittiä ole, kyllä sen askeleen epämukavuuden puolelle ottaa.
Kyh:kin edistyy vaikkakin hitaasti. Epäilyttää että ellen ota nyt loppuspurttia en saa kaikkia valmiiksi. Saas nähdä miten käy.

Elokuvissa kaikki menee suunnitellusti

Olisi hienoa jos kerrankin jokin menisi kuin suunnittelee. Taidan jättää puolenkuun raportin tekemisen vapaaehtoiseksi vaikka se kyllä  pitäisi ajantasalla. Toisaalta tiedän nyttekin että olen tavoitteesta jäljessä. Ehkä, tai siis tiedän että pystyn kuromaan tarvoitteen kiinni. Onhan tässä vielä viikonloppu aikaa eikä tänä viikonloppuna pitäisi tulla edes yllätysmenoja 🙂 Tein tässä välissä raporttisivun omalle tempaukselle, sinne ei tule muuta kuin kuvat. Mutta mitä ihmettä, en ole tehnyt kuin kolme neljästä ompelusta viime kuussa?! Sekään ei olisi yllättävää etten olisi muistanut postata sitä.  En tosin muista mitä olisin ommellut neljänneksi ja kun kelasin postauksia niin oli tarkoitus tehdä sammutuspeitteelle uusi asu. Joten se pitänee tehdä (mikäli muistan enää huomenna).
Mitenkähän Kesäyön hullutuksen kanssa käy. Lasken varmaan aloitukset väärin, sekoan päivämäärissä, hukkaan puikot tai koukut tai jotain muuta.

ClipartOf.com

Kaipaan kadonnutta innostusta

tuumailija

Mihin katosi (p)inspiraatio? Nyt ei nappaa tehdä yhtään mitään vaikka tekemistä olisi. Ehkä syy on siinä etten tahdo muistaa mitä kaikkea pitäisi tehdä. Pitäisi ilmeisesti tehdä lista, joka tosin venyisi kuin purukumi, mutta parempi kai niin kuin tuskastua muistamattomuuteen.

Eilen yritin löytää ommeltavaa kurkkaamalla kangaskaappiin, mutta mikään kangas ei erityisesti putkahtanut esiin. Kokeilin sitten haeskella ommeltavaa selailemalla lehtiä ja löytyihän sieltä. Puseroita, hameita, mekkoja ja takkeja vaan ei mitään mikä olisi erityisesti hypännyt silmille. Päädyin kuitenkin erääseen takkiin. Piirtelin kaavoja pohtien mielessäni etsinkö toisen takin kaavan. Suuri käsityölehden kaavat kun jostain kumman syystä on harvoin sopivia ilman isohkoja muutoksia ja ainakin tähän asti kaavamuutokset on olleet heti kaavojen piirtämisen jälkeen epämieluisia. Modan ja Burdan kaavoihin ei ole tarvetta tehdä muutoksia joten vertasin Burdan vastaavanlaista takin kaavaa SK:n kaavaan ja mitat kyllä täsmäsi joten piirsin loputkin kaavat. Pitää vielä tarkistaa mitat kun meinasi illalla kymmenen paikkeilla hiukkasen jo väsyttää…

Innostusta latistaa sekin ettei ole kunnollista leikkuupöytää. Lattialla en enää viitsi konttailla, en varmaan pystyisikään ja toisekseen kun on tuo karvaterrori joka jos ei muuta niin tulee pojottamaan tai makoilemaan kankaan/kaavojen päälle. Välillä se tulee kököttämään käkätin kiinni saksissa, yritä siinä sitten mitään leikata. Keittiön pöytä onkin pitänyt ylentää leikkuupöydän korvikkeeksi. Myös sovitusnuken puute häiritsee harrastusta. Nytkin on yksi jakku keskeneräisenä kun hihan istuttamisessa on ongelmia. Sekään ei ole oikein mistään kotoisin että neulaat hihan, sovitat päällesi, siirrät hihaa hieman ja jälleen sovitat kun tuota voi joutua tekemään vaikka kuinka monesti. Ainakin minä t-u-s-k-a-s-t-u-n jatkuvaan sovittamiseen. Nyt menee kyllä liikaa synkistelyn puolelle. Pitänee ryhtyä pohtimaan minkä piristävän jutun saisin tehtyä. Ai niin, pitäisi viimeinkin kuvata alkuvuoden ja pääsiäisen välillä valmistuneet.

Riittää jo tätä kevätloskaa

Nyt alkaa jo riittämään tämä kevät. Ahdistaa vielä enemmän kun jokainen kohkaa kuinka ihanaa aikaa kevät on. Kesä voisi tulla nopeasti jotta syksy ja talvi olis lähempänä. Kevät on kaikkein sietämättömin vuodenaika, joka paikassa pitäisi olla kanootti mikäli mielii kuvin jaloin päästä mihinkään. Aamun viileyteen pukeutuminen tukahduttaa päivällä. Aurinko räimii lähes sokaisten pahimmillaan aamusta iltaan. Kesä tulee hyvänä kakkosena kevään jälkeen. Ainoa toimivin tapa viilentyä polttamatta itseään on upottautua kaulaa myöten virtaavaan koskeen suojaisessa paikassa, ja mielummin sateisella säällä.  Syksyllä ja talvella voi sentään pukeutumisella suojautua kylmältä joutumatta tikahtumaan kuumuuteen. Olen ihmetellyt kun suomalaiset pukeutuvat kesällä värikkäisiin vaatteisiin mutta syksyllä ja talvella mustiin tai muuten tummiin valittaen kuinka ankeaa kaikki on. Olen toki opetellut sietämään kevättä ja kesää, koska ne ovat osa elämää tällä leveysasteella ja olenpa jopa löytänyt kesästä muutaman hyvän asian. Mm. ompelukoneen voi siirtää ulos ja eikä muidenkaan käsitöiden tekeminen palelluta näppejä. Luultavasti kesällä putkahtaa muitakin hyviä asioita mieleen, etenkin kun yrittää unohtaa hyttyset, kärpäset ja muutkin pikkuöttiäiset sekä käärmeet, iilimadot, paarmat, punkit jne.

Ehkä minun kannattaa jatkaa ahdistuken purkamista tilkkujen leikkaamisella joka on hieman isompi projekti. Viimeinkin sain päätettyä minkä blokin valitsen. Kriteerinä oli ettei tarvitse olla mikään tietty kangas, vaan lisää voi hommata välittämättä muusta kuin värimaailmasta eikä välttämättä siitäkään. Ehkäpä yön yli reissu antoi hieman virtaa vaikka jokseenkin rankkaa oli, eikä matkaa ollut kuin 250 km suuntaansa ja parina iltana kävin turhan myöhään nukkumaan. Tosin kävin vielä ennen kotiin palaamista vesijumpassa. Voi olla että illalla tulee uni sen enempiä kyselemättä. Mutta juhlitulle SUURI kiitos <3 ja siskoille ja siskon lapsille myös (vaikka heistä kukaan ei taida käydä lukemassa) oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

love-nice-hearts-wallpaper