Tag Archive | lasten t-paita

Ompelu voi olla hikistä puuhaa

Tämä päivä meinasi mennä huomaamattomasti ohi etsiessäni vanhempieni suvuista tietoa. Puoli päivää meni että sain lopputulokseksi turhautuneisuuden tunteen. Tosin eipä minulla ole edellytyksiä nykyisillä tiedoilla edetä sukututkimuksessa kun en tiedä edes isovanhempieni nimiä ja höpö höpö, isän isän nimen tiedän ja isän äidin nimen ehkä. En ole ihan varma oliko se neli-vai viisikirjaiminen, yksi kirjain kummittelee. On ne varmaan joskus kerrottu, mutta olen ollut niin pieni ettei moinen tieto ole ollut tarpeellista. Vaikka tiedän mistä äidin suku on suurinpiirtein kotoisin, en onnistu löytämään yhteneväisiä nimiä. T-o-d-e-l-l-a—t-u-r-h-a-u-t-t-a-v-a-a-! Jostain syystä aina kun olen etsinyt isän puolelta sukua, ajaudun äidin suvun tutkimiseen. Niin kävi tänäänkin.
Mielenkiintoni sukututkimukseen johtuu siitä että en ole koskaan kokenut olevani mistään kotoisin. 😉 . Voisin osittain kuvailla olevani muistin menettänyt henkilö, siis vain juurieni osalta. Kokemuksia on sitten siitäkin edestä joten vaakakuppi ei ole tasapainossa. Ja viime kuukausina olen jälleen joutunut kohtaamaan elämän varrella tapahtuneita asioita. Lisäksi olen saattanut kohdata sukulaisen, kaukaisen. Mahdollisuus prosentti on yksi… mutta kuitenkin. Minä haluan tietää kuka minä olen, mistä olen tullut, miksi olen tällainen.

Ennen kuin uppouduin suvun selvittämiseen, ja ennen kuin lämpötila kohosi niin paljon että ommellessa tuli hiki, ihan oikeasti, sain ommeltua kaksi paitaa. Kokoa noilla on 74 cm ja materiaaleina on käytettyjä paitoja paitsi punertavassa on uudet resorit. Niin siis minun piti mennä kaivelemaan käytöstä poistettuja vaatteita ja tehdä niistä eikä kävellä kaapille ja ottaa “kangaspakasta”. Vissiin tämä kuumuus aiheuttaa vaurioita ajatteluun. Siihen tai ennakoituun kuumuuteen vedoten ostin taannoin Ottobre -lehden, siis lehden missä on vain lasten vaatteita. Miksi ihmeessä kun omakin on jo kasvanut aikoja sitten yli 152 cm:n?!?

2pientapaitaa

Pientä viimeistelyä tein illan mittaan pienoiseen pussukkaan, lähinnä vaan vetoketjun ompelin. Ihan äkkiä en lähde tekemään toista samanlaista samoilla ohjeilla. Mikäli haluaa siistiä jälkeä, vetoketju pitää ommella käsin. Minä vältän käsinompelua niin pitkälle kuin vain mahdollista. Kai se on se kärsimättömyys, halu saada nopeasti valmista. Vuosien kokemuksella tiedän millaiset käsityöt jää keskeneräisiksi. Opettelun alla on vieläkin etten tekisi niin tunteella jotta ei tule fiilistä “taas meni pieleen” tai “ei tästäkään tule mitään”. Kun tuollainen fiilis tulee, melkein väistämättä teon alla oleva saa matkalipun Nurkkaan. Siellä se sitten mötköttää epämääräisen ajan. Tosin olen myös onnistunut nujertamaan huonon fiiliksen alkuunsa ja hampaat kirskuen purkanut.

pienivaaleapussukka2

pienivaaleapussukka1

pienivaaleapussukka3

Tulikin mieleen että tilkkutyönä toteutettava päiväpeittoprojekti sai matkalipun Nurkkaan. Tein sitä liian innoissani eikä kaikki saumat osuneet kohdalleen. Enkä voisi katsoa päiväpeittoa missä on ainakin miljoona virhettä. Mietin josko ompelisin jotain nauhaa saumojen päälle, vaikka semmosta minkä reunat olisi hapsullaan. Mutta miten sen tekisin. Niin montaa metriä kun nauhaa tulisi ei jaksa rapsutella. Jokin apuväline siihen saattaa olla, muistelisin nähneeni. Ei vain nimi muistu mieleen.